Sinkkuelämää vai treffeille parisuhde mielessä?
Mietit, jos viettäisit lopun elämäsi sinkkuna? Vai pitäisikö sittenkin vielä kokeilla treffeille menoa deittaillen? Tarvitseeko asioiden olla niin lukkoonlyötyjä? Voisitko katsoa minne elämä sinua kuljettaa, kun antaudut sen virtaan?
“Mitä, jos taas joudun pettymään?” “Löydänkö koskaan sitä oikeaa?” “Ei minunlaiseni löydä ketään.” Miljoonat kysymykset vievät sinua syvemmälle alakuloon ja harmistukseen sen sijaan, että keskittyisit muutamaan toisenlaiseen kysymykseen.
Mitä oikeasti haluat elämältä?
Silloin, kun olet tarrannut lujasti kiinni ajatukseen “Minun on pakko löytää joku rinnalleni.”, toimit ikäänkuin ”Offina”, karkottimena, koska olet ikäänkuin asettanut elämälle ehdon, jonka mukaan se ei voi toimia kuin tietyllä tavalla. Ja se ainoa tapa on se, että sinulla on joku rinnallasi.
Miksi tämä ei toimi?
No heitetään pallo toisinpäin. Jos tapaat jonkun ihanan tyypin, haluatko, että hän ajattelee sinusta “pääasia, ettei tarvitse olla yksin” vai haluatko, että hän ajattelee “Kiitos maailmankaikkeus, kun toit tämän ihanuuden elämääni.”
Niin. Epätoivo ei ole rakkautta. Epätoivo ei ole jotain, millä haluat tulla löydetyksi. Yleensä epätoivon kautta, päädyt treffailemaan juuri niitä “vääriä” tyyppejä, jos sinulle on tullut pakkomielle löytää joku rinnallesi. Tällöin enegia ei kulje lävitsesi niin herkästi, kuin normaalitilassa ja toimii juuri päinvastoin.
Stop! Puhun energiasta, onko tämä ihan hömppätekstiä siis? Tai ehkä sinä jo tiedät, miten kaikki koostuu energiasta. Ymmärrät myös sen, että vaikka on tehty runsain määrin erilaisia parisuhdetestejä tietynlaisten ihmisten yhteensopivuudesta, ne eivät silti ole toimineet, koska jotain puuttuu… Se on energia! Vedät puoleesi tietynlaisia ihmisiä, niin parisuhteissa, kuin muussakin elämässä. Jos se on mielestäsi hömppää, niin kannattaisi miettiä uudelleen, koska sen ymmärtäminen vie sinut kokonaan uudenlaiseen ajatteluun, mikä auttaa löytämään sopivimman kumppanin.
Onko sinkkuelämässä hyvää vai onko sinkkuna yksin?
Mutta. Takaisin aiheeseen. Entä, jos oikeasti sinkkuus on just se, mitä kaipaat? Oletko rohkeasti tutkinut, mitä se tarkoittaisi sinulle? Siis kyllähän sinkkuudessa on paljon hyviä puolia.
- Sinulla on vapaus tehdä mitä haluat ilman, että ottaa toista huomioon.
- Et koskaan kärsi parisuhteen ikävistä asioista, kuten toisen ihmisen kuorsaamisesta, likaisista vaatteista lattialla tai mäkättämisestä.
- Ikävistä sukulaisista
- Ikävistä kavereista.
- Kompromisseista, joita et halua tehdä.
- Toisen hallitsemisesta.
Mutta sitten, mietit parisuhteen hyviä puolia
- Yhdessäoloa ja yhdessätekemistä
- Toisen kainaloon käpertymistä
- Seksiä
- Mehukkaita keskusteluita
- Patikkaretkiä
Mutta hei! Mikä näissä listoissa nyt mättää? Se, etteivät ne välttämättä kumpikaan pohjaudu todellisuuteen. Sinulla voi olla kokemus esimerkiksi ikävistä sukulaisista, mutta parisuhteessa ei ole yhtäläisyysmerkkiä ikävien sukulaisten suhteen. Tai mietit parisuhteen hyvinä puolina patikkaretkiä, mutta kaikissa hyvissä parisuhteissa ei välttämättä ole yhteisiä patikkaretkiä.
Haluatko rakastua vai rakastaa?
Kirjoitin artikkelin rakastumisen ja rakastamisen eroista. Rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen on valinta. Nyt kysynkin sinulta, haluat sitten pysyä sinkkuna tai et, niin mitkä ovat kolme asiaa, mistä et halua tinkiä elämässä?
Kertooko mieleesi nousseet asiat enemmän siitä, että olet parisuhdeihminen vai sinkkuihminen? Vai sekä että? 50-60? Mitä se kertoo? Kun sinulla on tämä tieto, miten etenet tästä eteenpäin? Pitäydytkö edelleen sinkkuna, vai joko olisi aika laskea verkkoja vesille? Rakastua ja sitten valita rakastaminen sekä rakastettuna oleminen?
Oli päätöksesi mikä tahansa, niin muistathan: Olet kaiken hyvän arvoinen. Ansaitset hyvän parisuhteen.
